Katsaus Oravasaaren ja Leppälahden kumppanuuteen
”Veljekset kuin ilvekset” -luonnehdinta sopisi hyvin Oravasaaren ja Leppälahden kylien kumppanuudelle. Nämä kylät ovat olleet läheisiä toisilleen jo kaukaisista ajoista alkaen. Konkreettista yhteistä on se, että osa Leppälahdesta kuuluu Oravasaaren kylään. Laukaan ja Jyväskylän pitäjän raja on aikoinaan vedetty keskeltä Leppälahden kylää, jolloin Leppäveden länsiranta jäi Oravasaaren kylän puolelle. Laivaliikenne Leppävedellä on osaltaan yhdistänyt näitä kahta kylää toisiinsa jo silloin, kun rautatie oli leppälahtelaisille unelma vain. Ikiajoista alkaen kylien väliä on kuljettu soutaen ja hiihtäen sekä hevosella vuodenajasta ja keleistä riippuen. Talvisin pyrittiin tekemään ns. talvitie, joka myös toimi tärkeänä reittinä. Suuria edistysaskeleita kulkemisen saralla Leppälahdesta muuhun maailmaan oli 1950 valmistunut ns. Toivakantie ja lopulta 9-tien valmistuminen 1968. Niitä pitkin pääsi vihdoin maitse Oravasaareenkin.
Myös Oravasaaren koulu on yhdistänyt näitä kahta kylää, koska joissakin tapauksissa oppia on haettu myös naapurikylästä. Leppälahteen kunnallinen koulu tuli Oravasaaren koulua paljon myöhemmin eli vasta 1918. Kylillä on ollut myös yhteinen opettaja, kun Elsa Sipilä kävi osan lukuvuodesta opettamassa leppälahtelaisia oppilaita. Potkurilla tai hiihtäen hänkin kuulema työmatkoja Leppäveden yli kulki.
Merkittävä seikka on sekin, että Oravasaaren talollisilla oli maita ja torppia Leppälahden puolella. Torpparit ovat siis käyneet taksvärkissä Oravasaaressa ja toisaalta monille talollisille ovat Leppälahdessa sijainneet pellot ja niityt tulleet tutuiksi heinä- ym. peltotöiden takia. Vasta torpparilakien tultua voimaan ovat Leppälahden torpparit saaneet maansa itsenäisiksi. Mutta vieläkin oravasaarelaisilla on maita myös Leppälahden puolella.
Ennen moderneja viestimiä, kuten radio ja televisio puhumattakaan nykyisistä somevälineistä, kyläläisillä oli aikaa ja intoa erilaisiin harrastuspiireihin. Esimerkiksi Nuorisoseuran tapahtumiin kuljettiin innokkaasti. Niinpä sekä Oravasaaren että Leppälahden nuorisoseurat vierailivat näytelmineen ahkerasti toistensa iltamissa ja tapahtumissa. Tuolloin paikalle saavuttiin kaukaakin, eikä matka ollut mikään este. Eiköhän näiden kahden kylän olisi syytä ottaa oppia noista vanhoista ajoista ja tiivistää yhteistyötään. Leppälahti on hyvä esimerkki siitä, mitä koulun lopetuksesta seuraa. Koska koulu on paljon muutakin kuin vain opinahjo, niin sen puuttuessa ei ole mitään paikkaa, jossa vaalia kyläläisten yhteisöllisyyttä. Koulu on koko kylän olohuone ja toiminnan keskus. Voisi pelkistää, että ilman yhteistä keskusta, ei ole olemassa koko kylää, jota lapsiperheet tulisivat elävöittämään ja antamaan jatkuvuutta myös vanhusväestön eloon ja olemiseen. Oravasaaren kylästä on huolehdittava!
Sirkka Katajisto 22.2.2025
Jaakko Palmu, Oravasaaren taivaan alla
Kyläkoulun perässä Oravasaareen
Oltiin parikymppisiä kun mieheni kanssa päätimme rakentaa ensiasunnoksi Jyväskylän Hupeliin omakotitalon. Tehtiin töitä unelman eteen, samalla opiskeltiin, mutta onnistuttiin. Mentiin naimisiin ja alettiin haaveilemaan perheenlisäyksestä. Hupeli oli kiva paikka asua, mutta haluttiin lähemmäksi rantaa. Lapsia ei kuulunut, mutta ennen seuraavaa raksaprojektia kirjoitettiin nimet adressiin, ettei Jyväskylän kaupunki jäädyttäisi hanketta Kanavuoren päiväkoti-koulun rakentamiseksi lähelle uutta kotiamme. Näin kuitenkin tapahtui. Uusi kotimme valmistui ja vihdoin näytti siltä, että myös perhe kasvaisi seuraavana keväänä. Elettiin vuotta 2013.
Miltei välittömästi kun lapsemme syntyi aloimme miettimään kuinka superallerginen lapsemme tulisi pärjäämään varhaiskasvatuksessa ja koulumaailmassa kiinteistöjen ollessa niin huonossa kunnossa sisäilmaltaan. Ratkaisuna tähän löydettiin ihana yksityinen perhepäivähoitaja, josta tuli mammulan [mummola] kaltainen turvapaikka, ”Sannala". Saimme lisää lapsia ja mielen päällä kasvoi huoli eskarista ja koulusta. Minne lapset menisivät? Selviteltiin asiaa ja saatiinkin onneksi rehellisiä vastauksia. Sisäilmaongelmat Vaajakoskella tiedostettiin. Lähikoulun suhteen tuskin kuitenkaan olisi mitään tehtävissä, koska kaikki koulut olivat niin täynnä. Etenkin ne sisäilmaltaan puhtaimmat koulut. Olimme tässä vaiheessa jo täysin valmiita kuljettamaan lapsia omakustanteisesti kouluun, joka olisi turvallinen terveydelle.
Koulujen tilanteen vuoksi meidän oli tehtävä päätöksiä asumisen suhteen. Kävikin sitten älytön tuuri ja löydettiin netistä myynti-ilmoitus saunamökistä Oravasaaressa. Tuo kiinteistö oli sopivasti Oravasaaren koulun kouluunottoalueella ja siihen saisi rakentaa uuden talon, kunhan vanha ensin purettaisiin pois. Tässä vaiheessa meillä oli 3 lasta, oma yritys ja suurperheen paineet. Päätimme kuitenkin alkaa rakentaa, niin paljon oli pelissä. Tiesimme, että muuton myötä lapset pääsisivät pieneen, ihanaan, terveelliseen ja turvalliseen Oravasaaren kouluun. Se meni kaiken edelle. Motivoi jaksamaan raksan aikana, kun asuttiin 5 hengen perheenä 40 neliöisessä saunamökissä puolitoista vuotta. Sitten kuitenkin Jyväskylän kaupungilla tuli tarve säästää. Pieniä kouluja haluttiin (taas) lakkauttaa ja tottakai Oravasaaren koulu oli tuolla listalla.
Toimin osana OKOVAA [Oravasaaren koulun vanhemmat] ja olemme laittaneet kaikkemme peliin, jotta Oravasaaren koulu saataisiin säilymään. Teimme kuntalaisaloitteen, vastasimme kyselyihin säästöistä, olimme yhteydessä useisiin medioihin, poliitikkoihin, virkamiehiin ja päättäjiin. Perustimme whatsapp-ryhmiä sekä somekanavia ja pidimme ääntä. Silti koulu oli edelleen listalla. Toisaalta ymmärrettävää, sillä pienimmät on yleensä helpointa vetää yli listalta, mutta myös mahdolliset säästöt [jos niitä edes oikeasti tulee] on todella marginaalisia tuossa kokonaisuudessa. Emmekä olleet puolustuskannalla yksin. Sama tilanne koski useita muitakin pieniä kyläkouluja. Teimme yhteistyötä koulujen säilymisen puolesta useiden eri kylien ja kyläkoulujen edustajien kanssa ja yhteistyö jatkuu edelleen.
Tästä alustuksesta päästäänkin tähän päivään 3.3.2025. Perhe on kasvanut nelilapsiseksi ja jo kolmas lapsi saa kuin saakin aloittaa koulutaipaleensa Oravasaaren koulussa. Työmme kyläkoulujen puolesta ei siis ole mennyt hukkaan. Toki tiedostamme edelleen, että mikään ei ole varmaa. Haluamme edelleen olla myötävaikuttavassa siihen, että Oravasaaren koulu sekä muut kyläkoulut saisivat jatkaa toimintaansa niin kauan kun oppilaita riittää. Toivomme ja unelmoimme yhdessä siitä, että myös pienien koulujen oppilaat sekä henkilökunta voisivat saada ansaitsemansa koulurauhan.
Etta Hintikka, Oravasaari 2025